Suunnitelmat uusiksi: Elbrus 2018 -> Elbrus 2019

1 Comment

Suunnitelmat uusiksi: Elbrus 2018 -> Elbrus 2019

Kuva olkapäästäni. Ei mitään havaintoa näkyvätkö vammat juuri tässä kuvassa...

Vanhat vammat vaivaavat

Tässä vaiheessa on pakko todeta, että allekirjoittaneen olkapäät eivät ole siinä kunnossa, että reissun toteuttaminen onnistuisi alkuperäisellä aikataululla. 

Olen rikkonut olkapääni pari vuosikymmentä sitten nuorena poikana ja ne ovat vaivanneet siitä lähtien. Varovaisen arvioisin, että ne ovat menneet sijoiltaan 2-300 kertaa per puoli. Jotenkin leikkaukselle ei kuitenkaan ole ikinä tuntunut olevan sopiva aika ja vuodet ovat vierineet. 

Viime aikoina oikea olkapää on tuntunut melko stabiililta, mutta vasen on lenksunut senkin edestä. Viimeinen niitti oli kun olkapää meni nukkuessa sijoiltaan kaksi kertaa saman yön aikana. 

Magneettikuvat paljastavat vauriot

Eihän siinä sitten muu auttanut kuin sulloutua Ruoholahden Terveystalon magneettikuvaustuubiin. Puolen tunnin surinan kuuntelun ja pienen aulassa istuskelun jälkeen tulokset tulivat.

Puolikas A4 täynnä suomen ja latinan sekoitusta, joka tarkoitti tiivistettynä, että olkapäätä paikoillaan pitävät rustot ovat revenneet alhaalta, ylhäältä, edestä ja takaa. Lisäksi olkapään kupista on murtunut palanen luuta. Ei siis mitään ihan pikkuvaivoja.

Oikeaa olkaa ei ole vielä kuvattu, mutta todennäköisesti sieltä löytyy melko samanlaista settiä.

Päivittäinen kuminauhajumppa on melko puuduttavaa, mutta onneksi samalla voi katsoa telkkaria.

Päivittäinen kuminauhajumppa on melko puuduttavaa, mutta onneksi samalla voi katsoa telkkaria.

Kuntoutusta, leikkaus ja kuntoutusta

Ensimmäinen leikkaus on tämän hetkisen tiedon mukaan tulossa jossain vaiheessa keväällä ja toinen loppukesästä tai syksyllä.

Ennen leikkauksia olkiin pitäisi saada reilusti lisää lihasta ilman, että ne putoilevat treenatessa paikoiltaan. Edessä on siis paljon kuminauhajumppaa, helppoa kiipeilyä, uintia jne. Pitäisi varmaan käydä fyssarillakin hankkimassa treeniohjeita.

Kirjoittelen tästä projektista lisää, kunhan tiedän enemmän. 

-Timo

1 Comment

Comment

Autoilijasta sähköpyöräilijäksi

Uusi kulkupeli

Specialized Turbo Levo Hardtail 29er

Specialized Turbo Levo Hardtail 29er

Päätin vähentää perheen automäärän yhteen ja luopua omasta autostani. Vaimon autoa voi sitten varmaan lainata, jos pyytää oikein kiltisti. Halusin toisen auton tilalle jonkin ympäristöystävällisemmän ja edullisemman kulkuneuvon. Olin jo ajellut jonkin aikaa isältä lainassa olevalla pappamallisella Tunturin sähköpyörällä ja todennut sen erittäin toimivaksi tavaksi liikkua ympäri PK-seutua. Päädyin sitten ostamaan itselleni oman sähköfillarin, mutta halusin hiukan sporttiseman mallin. Valinta osui Spessun Turbo Levo Hardtailiin 29erina.

Äkkiseltään pyörä tuntuu erittäin toimivalta, mutta tarkempaa erviota tulee, kunhan maileja kertyy mittariin vähän lisää. 

-Timo

Comment

Kuvia Pyhän reissulta

Comment

Kuvia Pyhän reissulta

Comment

Jääkiipeilyä Kauhalassa

Comment

Jääkiipeilyä Kauhalassa

Bloggausta ja UIAA jääkiipeilyn MM-kisat. Taustalla näkyy satunnaista krääsää Pyhän reissua varten.

Bloggausta ja UIAA jääkiipeilyn MM-kisat. Taustalla näkyy satunnaista krääsää Pyhän reissua varten.

Kävimme viime tiistaina testaamassa jääkiipeilyä Kirkkonummen Kauhalassa Moilasen Markun opastuksella. Blogikirjoitus on työkiireiden takia jäänyt odottelemaan itseään. Toisaalta nyt on loistava hetki kirjoittaa omasta ensimmäisestä jääkiipeilykokemuksestaan, kun toisella näytöllä pyörii MM-kisojen finaali.

Olimme sopineet treffit jonkin satunnaisen kirkkonummelaisen siilon pihaan tiistai-illalle klo 18:45. Käänsin auton keulan kohti länttä hyvissä ajoin, koska eksyminen tuntui kohtuullisen varteenotettavalta riskiltä. Siilo kuitenkin löytyi ensi yrittämällä ja toinen autokunta oli luonnollisesti vähän myöhässä, joten iltaurheilu aloitettiin luovalla Netflix-tauolla. 

Jääraudat jalkaan

Kun tiimi saatiin kasaan lähdettiin lähestymään jääputousta, joka löytyikin n. 10 minuutin kävelyn jälkeen. Putouksella on korkeutta reilut kymmenen metriä. Ihan pystysuora se ei ole, mutta vähintäänkin riittävän jyrkkä tähän tarkoitukseen. Kauhalassa oli tiistaina kaksi jääputousta  ja kummastakin löytyy sitten kiivettäväksi useampia variaatioita.

Ei muuta, kuin kamat päälle ja kokeilemaan! 

Jäällä varmistus hoidetaan ruuvaamalla jäähän jääruuveja. 

Markku näytti alkuun mallia ja liidasi reitin ylös tehden tarvittavat varmistukset ja rakensi ankkuripisteen putouksen päälle. Minä ja Lauri tyydyimme kiipeämään yläköydellä. Saimme Markulta pikakurssin jääkiipeilyn perustekniikkaan, minkä jälkeen oli aika yrittää hommaa itse.

Aina kun yrittää jotain uutta ja potentiaalisesti vaativaa juttua, on pieni pelko perseessä, että tuleekohan tästä yhtään mitään. Jäällä kiipeäminen osoittautui (tällä tasolla) yllättävän mahdolliseksi harrastukseksi isollekin miehelle.

Tekniikassa toki oli pientä hiomista ja alhaalta kuului säännöllisesti "kantapäät alas, jalat kohtisuoraan jäätä kohti". Pieni jännitys varmaan aiheutti kantapäiden nousemisen, mikä taas tekee hommasta kohtuu tehokasta pohjetreeniä.

Varsinkin ekojen reittien topeissa, ennen kuin oppi rentoutumaan vähän kiivetessä,  pohkeet särkivät oikein huolella. Myös kämmenen ja sormien lihakset väsyvät aika lailla, kun hakkuja puristaa rystyset valkoisena, vaikkei kuulemma tarvitsisikaan. Hieman yllättäen seuraavana aamuna pohkeet ja kädet olivat aivan fine, mutta ojentajat ja etureidet muistuttelivat olemassaolostaan.   

Pimeä tuo oman tunnelmansa kiipeämiseen

Timo kiipeää, Markku varmistaa

Kokonaisuutena jääkiipeily osoittautui erittäin hauskaksi lajiksi ja se täytyy ehdottomasti ottaa mukaan treenirepertuaariin. Ulkona kiipeäminen on kuitenkin aivan eri asia, kuin seinien kiipeäminen sisällä. 

Tällä viikolla kalenterissa on lähinnä pakkailua ja varusteiden hankintaa. Torstaina lähdetään ajelemaan kohti Pyhää ja Adventure Free'kendiä.

-Timo

Comment

Kaksi viikkoa Pyhälle ja selkä kaputt

Comment

Kaksi viikkoa Pyhälle ja selkä kaputt

Adventure Free'kend

Pyhä-Luoston kansallispuiston kartta

Tasan kahden viikon päästä auto starttaa kohti Pyhää. Ohjelmassa on ensin pitkä viikonloppu hiihtokeskuksessa Adventure Free'endin parissa. Tarkoituksena on osallistua ainakin Miikka Hastin vetämään splitboard-työpajaan ja tietenkin laskea paljon. Voi olla, että lauantaina käydään pyörähtämässä iltabileissäkin.

Kaikenlaista muutakin tekemistä, kuten jääkiipeilyä ja lumisurffiretkiä, olisi tarjolla, mutta niihin osallistumista pohditaan sitten paikan päällä säitten sun muitten mukaan. Reissun pääpointtina on kuitenkin päästä laskemaan mahdollisimman paljon.

 

Festaritunnelmasta erämaan rauhaan 

Huttujärven varaustupa Pyhä-Luoston kansallispuistossa

Viikonlopun rientojen jälkeen siirrymme nauttimaan erämaan rauhasta Metsähallituksen ylläpitämälle Huttujärven varaustuvalle Pyhän päätunturirivistön luoteispuolelle. Tuvalta liikumme skinnaten pitkin kansallispuistoa ja etsimme parhaita laskupaikkoja. Täältä on tavoitteena löytää puhdasta luontoa ja korkkaamattomia puuterikenttiä. Toivottavasti säät sallivat. 

Ainut pikku ongelma on, että allekirjoittaneella, eli Timolla, on ollut selkä nyt viikon verran niin jumissa, että mistään ei tule mitään ilman kohtuullista määrää kasisatasta buranaa. Täytyy toivoa, että jumit aukeavat lähipäivinä.

Comment

Comment

Varusvarasto on taas järjestetty (hetkeksi)

Hetkellisesti hengitystilaa

Kesärenkaat on saatu jemmattua vihdoin talviurheiluvarusteiden taakse ja voitelupöydän eteen järjestettyä noin miehen mentävä kolo.

Tarkoittaakohan tää, että nyt kannattaisi pitää pieni vahaussessio, ennen kuin pöytä hautautuu taas kaman alle?

Suuri kysymys on, että kuka kantaa tänne aina uutta tavaraa heti, kun vanhat on taas saatu organisoitua.

Comment

Pulkkailua 2.0

Comment

Pulkkailua 2.0

Snurffilauta kauden ensi puutereilla Mount McKylän (intiaaninimeltään Denala) rinteillä.

Snow surfin'

Aloitin jo tekemään blogikirjoitusta splitboardeista, koska ne ovat meidän valintamme laskuvälineiksi isommilla kukkuloilla, mutta illan lumileikit lasten kanssa saivat mut muuttamaan mieleni. Tällä hetkellä ajankohtaisin lumilelu on kuitenkin snurferi eli snow surf eli lumisurffi.

Vähän pidemmälle kehitetyillä malleilla pystyy sitten laskemaan isompiakin mäkiä alas, mutta minun Burton Throwbackin toimii vallan mainiosti ainakin takapihakäytössä. Aivan uskomattoman hauska peli heti, kun saa vähän pehmeää lunta alleen.

Kyseessä on siis jonkin verran ajanmukaistettu replika Burtonin 70-luvun laudoista. Ei siteitä, ei kantteja eikä paljon muutakaan, paitsi kumimatot jalkojen alla ja pulkannaru keulassa, josta voi vähän pitää tukea ja auttaa käännöksissä. Homma toimii kuitenkin yllättävän hyvin ja jopa tuon mittaiseen mäkeen sai tollakin lumimäärällä tehtyä pari käännöksen tapaista. 

Seuraavaksi sitten kirjoitus spliteistä.

Ja hei, puuteria marraskuussa Espoossa. Yksi tykkää! 

Comment

Kauden ekat laskut ja vähän muitankin häppeningejä

Comment

Kauden ekat laskut ja vähän muitankin häppeningejä

Antti Autti esittelemässä uutta lyhäriään

Antti Autti esittelemässä uutta lyhäriään

Vapaalaskun täyteinen viikonloppu

Viime viikonloppuun mahtui paljon laskuhommia. Vähemmän varsinaisesti kamojen päällä, mutta kyllä sitä kuitenkin päästiin laskukausi nopeasti korkkaamaan. Samalle viikonlopulle oli siis varattuna Ski-/BoardExpo Messukeskuksessa ja Vapaalaskuiltamat Wanhalla.

Torstaina pystyi vielä ottamaan varaslähdön viikonloppuun Partioaitan klubi-illassa, jossa oli teemana Pyhän Free'kend -vapaalaskuhässäkät. Alkuun Ape Majava piti puolen tunnin esityksen lumiturvallisuudesta ja sokerina pohjalla oli Antti Autti ja hänen Pyhä-lyhärinsä ennakkoensi-ilta. Illan teema oli meille loistava, koska kalenteriin oli merkattu ensi talven viikolle numero 7 Pyhän reissu. Tavoitteena olisi päästä nauttimaan paitsi Suomen parhaista offareista, myös talvisesta tunturiluonnosta teltta- ja autiotupamajoituksessa. Antin leffan maisemat eivät ainakaan saaneet muuttamaan suunnitelmia. 

Jokavuotiset Expoilut

Pekka Hyysalo ja FightBack

Pekka Hyysalo ja FightBack

Perjantaina oli sitten ensin vuorossa jokavuotinen keikka BoardExpoon Messukeskuksessa. Ovathan messut aina hauskoja tapahtumia, joissa törmää vanhoihin tuttuihin pitkästä aikaa, mutta tänäkin vuonna varsinainen messutarjonta jäi hiukan ontoksi. 

Vanhana välineurheilijana haluaisin nähdä erityisesti valmistajien ständejä, joilla pääsisi juttelemaan tekijöiden kanssa kauden uutuuksista ja lajin uusista tuulista. Tänä vuonna virkistävän poikkeuksen teki rovaniemeläinen snow surf -lautojen valmistaja Ilahu, joka piti yhteisständiä ilmastonmuutostietoutta levittävän POW:n kanssa. Juttelin pitkästi Ilahun sheipperin Jan Leutolan ja on hienoa nähdä, kun ihmisen aito innostus muuttuu upeiksi käsityötuotteiksi. Ei nyt vielä tarttunut omaa kainaloon, vaikka olisi ollut hyvät messutarjouksetkin, mutta Pyhältä saa kuulemma vuokrata näitäkin. 

Messujen parasta antia oli kuitenkin Pekka Hyysalon pitämä FightBack -esitys. Vaikka tämä ei ollutkaan ensimmäinen kerta, kun olin kuuntelemassa Pekkaa, hänen tarinansa on aina yhtä pysäyttävä. On uskomatonta kuulla, miten positiivisuudella voi nousta ylös miten vaikeista tilanteista tahansa.

Vapaalaskua Wanhalla

Viikonlopun isoista tapahtumista toinen oli perinteiset Wanhan Vapaalaskuiltamat. Pääsin tänä vuonna paikalle ensimmäistä kertaa ilman lapsia, joten tällä kertaa tuli tutustuttua myös myöhäisillan ohjelmaan. 

Skipe Oivon neljä rankkaa vuosikymmentä

Skipe Oivon neljä rankkaa vuosikymmentä

Vapaalaskuiltamien ohjelmaan kuuluu messut, joilla pääsee hypistelemään uusia kamoja ja jutustelemaan oppaiden kanssa, leffafestarit ja erilaisia asiaankuuluvia ja asiattomia esityksiä. Messujen kamatarjonta keskittyi onneksi enemmän suksipuolen vermeisiin, joten lompakko selvisi koettelemuksesta ilman suurempia osumia. 

Opasosastolla olisikin sitten ollut vaikka mitä mielenkiintoista reissua tarjolla. Erityisesti tuli juteltua Muittarin Jussin (www.mountainguide.fi) kanssa alppikiipeilykurssista ensi kesälle Norjan vuorille. Jussi tuli tutuksi viime pääsiäisenä, kun olimme hänen vetämällään erinomaisella vapaalaskukurssilla Narvikin seudulla.    

Muusta ohjelmasta täytyy vielä nostaa esille Kimmo Skipe Oivon haastattelu, jossa purettiin, mitä neljä vuosikymmentä vuorilla tekee miehelle. Ilmeisesti ihan hyvää. Jotenkin sitä kyllä tunsi itsensä vanhaksi, kun tällainen Grand Old Man näyttää slaideja vanhoista kamoistaan, jotka herättävät hilpeyttä yleisössä ja itse miettii, että kyllä tuommoisia taitaa vielä jossain varastossa meilläkin lojua. 

Laskukauden avaus 

Aina mäen ei tarvitse olla iso ollakseen pelottava.

Uusi lelu - Burton Throwback 

Pitihän sitä nyt päästä itsekin vähä kokeilemaan mäenlaskua, kun oli koko viikonloput katsonut screeniltä muiden menoa. Ihan leffatasoisiin leiskautuksiin ei vielä päästy Mäkkylän laajoilla puuterikentillä, mutta olihan se hauskaa pelleillä lasten kanssa. Ja pelottavaa. Siteetön lauta ja jäinen kaltsi, jota on pehmentämässä noin seitsemän millimetrin paksuinen höyhenen kevyt putskukerros  yhdistettynä reilu satakiloiseen lasinilkkaan antoi loistavat mahdollisuudet teloa itsensä. Tällä kertaa selvittiin kuitenkin kunnialla, joten ensi kerralle pitää etsiä pidempi ja jyrkempi mäki. 

Burtonin Throwback osoittautui oikein hauskaksi leluksi. Tuskinpa se puuterissa ja oikeassa laskemisessa pärjää esim. Ilahulle, mutta pulkkamäkipelleilyyn ihan toimiva setti. Nosessa olevasta narusta saa vähän tukea ja sen avulla lautaa pystyy kääntämään ainakin jonkin verran myös kovalla lumella. 

Comment

Reeniä, reeniä...

1 Comment

Reeniä, reeniä...

Lauri hiihtoreissulla Häihyän majakalle Päijänteen jäällä tammikuussa 2016.

Jotain mietteitä valmistautumisesta

Vaikka sivun otsikkona onkin "Elbrus 2018", ei meidän tavoitteenamme ole päästä just ja just oppaan perässään raahaamana mäen päälle, vaan kehittyä kokonaisvaltaisesti paremmiksi vuorilla liikkujiksi, kiipeilijöiksi ja laskijoiksi. Tämä vaatii sekä fyysisten ominaisuuksien kehittämistä että tietotaidon hankintaa.

Tämän takia tulevien kuukausien ohjelmaamme kuuluu myös paljon sellaista, mikä ei ehkä ole välttämätöntä juuri Elbruksen valloittamisessa, mutta auttaa meitä myös tulevissa haasteissa. Lisäksi harjoitusmuotojen valinnassa pitää ottaa huomioon, että edes osa treeneistä on hauskoja, eikä kalenteri täyty pelkästään suojuoksusta räntäsateessa. Välillä täytyy kuitenkin nauttia myös kakkostyypin hauskasta.

Valmistautumisessa on neljä isoa kokonaisuutta, joita kaikkia tulemme käsittelemään blogissa ennemmin tai myöhemmin:

  1. Fyysinen valmistautuminen
  2. Tietojen hankinta ja päivittäminen
  3. Taitojen harjoittelu käytännössä 
  4. Reissun järjestelyt

Lenkkiä ja punttia

Kaikista tärkein elementti treenauksessa on peruskunnon parantaminen ja siihen ei valitettavasti ole mitään oikotietä, vaan kalenterissa on paljon pitkiä ja puuduttavia PK-lenkkejä. Tähän ongelmaan on tietenkin etsitty ratkaisuja alan kirjallisuudesta. Valitettavasti Steve House ja Scott Johnston käyttävät kirjassaan Training for the New Alpinism melko monta sataa sivua perustellakseen hyvinkin tieteellisesti, että "low & slow" on vuorikiipeilytreenauksen ydin. Nyt siis ohjelmassa on juoksua, uintia, ehkä vielä vähän pyöräilyäkin ja kunhan lumi tulee, hiihtoa. Lisäksi pitäisi tehdä joitakin pidempiä päiväretkiä lähimaastoihin.

Kevyttä iltalukemista

Pääasiallinen lihaskuntotreenimme tulee olemaan kiipeily, talvella sisällä Kiipeilyareenalla ja toivottavasti myös ulkona jääkiipeilyn merkeissä, jos toi taivaalta tuleva vesi suostuu kiinteytymään jossain vaiheessa. Kesällä taas Suomen metsissä riittää murikoita kavuttavaksi.

Elbruksella ei varsinaisesti tarvita teknisiä kiipeilytaitoja ja kuntosalilla voisi varmasti kehittää paljonkin paljonkin tehokkaamman harjoitusohjelman lihaskunnon kehittämiseen, mutta onhan kiipeily nyt vaan paljon parempaa ajanvietettä.

Talven mittaan pitäisi vielä tehdä pari vaellusreissua, joilla virkistetään hiukan talviretkeily- ja hengissäsäilymistaitoja ja vedetään tietenkin pitkää treeniä. Vaelluksilla joutuu myös yhdistelemään erilaisia taitoja ja oppii selviytymään yllättävissäkin tilanteissa, koska kaikki elementit eivät aina ole omassa hallinnassa. Lyhyempi reissuista suuntautuu jonnekin lähiympäristöön, kuten Päijänteen jäälle ja pidemmällä on ajatuksena lähteä skinnailemaan ja laskemaan tuntureita jonnekin päin Lappia teltta- tai autiotupamajoituksella.

1 Comment

Matka alkaa

Comment

Matka alkaa

Tervetuloa seuraamaan matkaamme Euroopan huipulle. 

Kuten ehkä sivun otsikostakin voi päätellä tavoitteemme on kiivetä keväällä 2018 Euroopan korkeimmalle vuorelle, eli 5 642 metriä korkealle Elbrukselle. Kaukasuksella, Venäjän ja Georgian ajalla sijaitseva vuori on siis vajaan kilometrin Mont Blancia korkeampi. Koska Elbrus tarjoaa tasaisen kauniita lumikenttiä, aiomme raahata mukanamme ylös lumilaudat ja laskea niillä alas vuorelta. 

Vaikka Elbrus ei olekaan teknisesti mikään maailman vaativin vuori, se on silti lähes kuusitonninen kukkula ja sille nouseminen vaatii kovaa kuntoa. Koska sitä ei löydy tästä tiimistä, tulee tämä blogi pyörimään paljon meidän treenauksemme ympärillä. Lisäksi bloggaamme vuorikiipeilystä, kamoistamme (koska välineurheilu on urheilun jaloin muoto), itse vuoresta sekä työn, perhe-elämän ja unelmien jahtaamisen yhdistämisen haasteista. 

Comment